Pennut ovat juhlistaneet vappua laajentamalla jälleen reviiriään. Keli on ollut hetkittäin vielä aika vilpoinen mutta tänään tarjoutui ensiimäinen mahdollisuus ulkoiluun. Piipahdimmekin koko katraan kanssa takapihan patiolla isompien koirien valvovan silmän alla. Pentulasta on pentulaatikko purettu pois kun pennut eivät siinä juurikaan enää välittäneet nukkua. Tilalle nostettiin iso metallinen häkki, josta tulikin hieman mieluisampi pesämäisyyden ansiosta. Pennut ovat valveilla koko ajan pidempiä hetkiä ja valveillaolo koostuukin sitten painimisesta, leikkimisestä, papereiden silppuamisesta ja ylettömästä säntäilystä. Talon muilla koirilla on myös jo Divalta lupa leikittää ja hoitaa pentuja, joten välillä käy pentulassa melkoinen vilske ja kolina kun isommat korstot innostuu painimaan myös..

Viiden viikon kunniaksi oli jälleen luvassa myös matolääkkeen syöntiä. Äkkiä aika vierähtää kun tuntuu että vastahan nämä syntyivät niin nyt pitää jo alottaa henkisesti valmistautuminen pentujen luovutukseen. Onneksi vielä muutaman viikon saan nauttia pentujen hassuttelusta, mutta alkavathan ne sitten jo kovasti kaivata omia painikavereitaan ja vaativat perheiltään tekemistä. Pentuaika on kuitenkin hävyttömän lyhyt aika (onneksi) pennun elämässä, välillä hermoja raastava riiviö kasvaa silmänräpäyksessä nuoreksi koiraksi. Iän ja ajan myötä pahimmat kujeilut jäävät pois ja kun mittarissa on muutama eletty vuosi, koira paranee vain ja työn hedelmistä saa nauttia.

Erinäisten muutosten, peruutusten yms. vuoksi pentueesta on mahdollisesti vapaana vielä 1 narttu ja 3 urosta. Pentuja ei tulla luovuttamaan häkkikoiriksi, eikä niin ettei uudet perheet ymmärrä sitoutuvansa koiraan mahsollisesti 15 vuodeksi. Kasvattajana minulla on velvollisuus katsoa että pennut ovat arvoisissaan perheissä, tämä ei suinkaan tarkoita sitä että pennut myydään "näyttelytähdiksi" tai "kisakoneiksi". Kukaan ei voi luvata pienestä koiran alusta tulevaisuuden voittajaa, mutta rakkaan perheenjäsenen siitä taatusti saa. Minulle kasvattajana ei tärkeintä ole suuret voitot ja menestykset, vaan se että pentu ja perhe sopivat toisilleen, nauttivat toisistaan ja elävät yhteiset vuotensa onnellisina toistensa seurasta. Toivon todella että uudet perheet saavat pennuistaan yhtä paljon iloa, kuin minä olen koiristani saanut!

Tässä vielä muutama kuva 5 viikkoisista, mahdoton saada kaikkia samaan kuvaan. Varsinkaan kun Karo innostui pentujen kanssa rymyämään terassilla..