Pennut tulevat huomenna kunnioitettavaan 2 viikon ikään ja silmät avautuvat pikkuhiljaa. Ei tarvitse monta kertaa laatikkoon kurkkia kun tietää kenellä silmät ovat jo raollaan. Välittömästi alkaa kävelyharjoitukset.. Turvarimat on laatikosta poistettu ja Divakin malttaa hiukan ottaa omaa aikaa pentujen luota. Se köllöttelee välillä pitkin pituuttaan laatikon vieressä lattialla ja nautiskelee olostaan. Hienosti se on urakkaa hoitanut ja pysynyt hyvässä kunnossa, henkisesti ja fyysisesti. Ruoka maistuu mammalle edelleen ja pentujen painot nousevat hyvin. Kilon raja on jo rikottu, joten asiat ovat mallillaan.

Pentueesta on vielä urospentuja vapaana ja toisen nartun koti on vielä hieman avoinna. Kenellekkään kun pentua ei ole vielä luvattu, ennen kuin olemme tavanneet henkilökohtaisesti. Tämä mielestäni on reilu käytäntö kaikkia ajatellen, pennun perheet saavat tehdä päätöksensä jahka ovat koko pesueen ja talon muut koirat nähneet ja minä voin varmistua siitä että uusi perhe on valmis sitoutumaan koiraan mahdollisesti seuraavat 15 vuotta. Snautseri kuitenkin pitkäikäisenä rotuna tallustaa pitkän elämän hyvissä käsissä, ja se on minulle prioriteetti 1.

Tässä kuva juuri silmät avanneesta partasuusta, herttainen eikö?